Sanat, joita emme enää tarvitse

Osaatko valita sanasi oikein, kun puhuttelet nuoria? Teit sitten journalismia, markkinointia, viestintää tai mainontaa, noin 9–23-vuotiaiden Z-sukupolvi odottaa sinulta somessa vuorovaikutusta, aitoutta ja kannanottoja.

Puhuttelu lähtee liikkeelle arvoista. Sanavalinnat ovat aina arvovalintoja – niillä on valtaa muuttaa maailmaa. Z-sukupolvi arvostaa brändejä ja medioita, jotka huomioivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt vuoden ympäri – sanoillaan ja teoillaan.

Älä sano: ”Ihanan tyttömäinen kukkareppu”

Haluatko ärsyttää Z-sukupolvea? Se onnistuu helposti lokeroimalla esimerkiksi pinkit vaatteet tyttömäisiksi ja pelikonsolit poikienjutuksi. Moni nuori osaa puhua sujuvasti toksisesta maskuliinisuudesta ja karttaa stereotypioihin pohjautuvaa markkinointia.

Kun me Demissä kysyimme nuorilta, mitkä oletukset sukupuolista ärsyttävät, listalla on sekä kiinnostuksenkohteita että ominaisuuksia. Kyselymme vastaajat muistuttavat, että kaikki tytöt eivät meikkaa, ole luonteeltaan kilttejä tai heikompi sukupuoli. Eikö ole hullua, että yhteiskunta edelleen toistaa tytöille tätä viestiä?

Pojat joutuvat elämään omien lokeroidensa paineessa. Toivottavasti pian kaikki tietävät, että pojatkin puhuvat tunteistaan ja että monia poikia kiinnostaa enemmän muoti kuin urheilu.

Tee jo tänään: Korvaa sanat tyttömäinen ja poikamainen paremmilla sanoilla – melkein millä tahansa.

Missä menee nolon ja coolin raja? Nuoria naurattaa, kun keski-ikäiset puhuvat Snätsätistä tai alkavat hokea OMG:ta kymmenen vuotta myöhässä. On myös aina iso varoitusmerkki, jos slangisana oli käytössä omassa nuoruudessasi.

Pitääkö somesanat laittaa kokonaan boikottiin? Ei toki, mutta kannattaa varmistaa suoraan nuorilta kaksi asiaa: kuka sanaa käyttää ja missä merkityksessä. Mukanuorekas kielenkäyttö tuntuu helposti epäaidolta: siltä, että brändi yrittää esittää jotain muuta kuin on. Usein on parempi olla vähän tylsä kuin feikki.

Tee jo tänään: Puhu sanoilla, jotka itse ymmärrät, ja anna päheiden jäbien jäädä 1990-luvulle.

Nuoret tiedostavat hyvin, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Ehkä sinäkin tiedostat sen, mutta meneekö kieli solmuun, kun pitäisi puhua sukupuolivähemmistöistä? Opettelu kannattaa aloittaa heti. Tasa-arvo on monille nuorille sydämenasia, eikä vähemmistö ole oikeastaan kovin pieni. Tilastollisesti jokaisessa koululuokassa on oppilas, joka ei asetu perinteiseen tyttö–poika-jakoon.

Joka kerta kun jaat yleisösi tyttöihin ja poikiin, suljet jotkut ulkopuolelle. Lisää litanian perään vähintäänkin sana ”muut” tai mieti, miksi edes määrittelet yleisösi juuri sukupuolen kautta? Ehkä he ovat ilmaston ystäviä, tulevaisuuden tekijöitä tai ihan vain mahtavia tyyppejä.

Tee jo tänään: Lopeta tytöttely ja pojittelu, jos et ole varma ihmisen sukupuolesta.

Kirjoittaja: Päivi Lehtomurto, päätoimittaja, Demi